Uudet hankinnat antavat silloin tällöin suurta iloa harrastukselle. Kuvassa oikealla uusimmat sambakengät jotka eilen juuri sain. Kultaiset ovat jo muutaman vuoden vanhat mutta hyvin niillä vielä sambaa.
Ensi viikolla olen menossa ostamaan uutta sambapukua, eli sitä ei tarvinne kuin fiksailla itselle sopivaksi. Sambapukuja ei juurikaan valmiina saa joten niistä on varauduttava hiukan maksamaankin. Muutamalla kympillä ei tarvitse kuvitella ostavansa pukua. Tähän harrastukseen saa siis menemään rahaa paljonkin jos ei ole valmis itse paljon vääntämään. Monellahan ei ole kyse viitsimisestä vaan aika ei yksinkertaisesti tahdo arjessa riittää. Työ, perhe, kotihommat ja treenit (sekä muut harrastukset) vievät melkoisesti aikaa joten mistä otetaan aikaa siihen ompeluun?
Karnevaalien rakentaminen aloitetaan jo heti syksyllä seuraavaa kesää ajatellen joten jollain tasolla niitä tehdään jo nyt. Vaunujen ja pukujen valmistus alkaa sitten vuoden vaihteen jälkeen kuten treenitkin. Tällä hetkellä treenaamme syksyiseen Carnaval de Novembro -tapahtumaan joka on 17.11. Tullikamarin Pakkahuoneella. Show on Roseiran 25-vuotisjuhlashow. Esityksiä (ja ryhmiä) on tulossa monta joten säpinää koulun treeneissä riittää.
Niin kivaa kuin esiintyminen onkin niin toisinaan ne kaikki kuvat joita otetaan ovat liian paljastavia. Tarkoitan tällä sitä että vaikka esiintyessä ja treenatessa on ollut kuinka hauskaa niin kuvista huomaa että kroppa ei ole kunnossa (täydelliseksi ei voi enää tullakaan). Aina hetkittäin tule tunne jotta miksi edes viitsin esiintyä tämän näköisenä. Sitten sitä taas kuitenkin muistaa sen ilon ja treenien sekä esityksien jälkeisen fiiliksen, hyvän olon ja ei kun kohti uusia seikkailuja! Taas on energiaa ja iloa koittaa rakentaa sitä kroppaa paremmaksi. Samba vaan vie mennessään! <3
